Taivuta itsesi jooga-asanoihin!

25.1.2017 jooga

Heissan ja hyvää keskeneräistä viikkoa! Tänään aloitin päiväni Yrjönkadun joogatunnilla! Teistä jo useampi on mahtanut tutustua tähän vaikutukseltaan hyvin kokonaisvaltaiseen liikuntamuotoon. Itse nostan kunnioituksella päähinettä NYT-liikunnan joogatuntien runsaudelle. Ihan siksi, että niitä järjestetään tiistaista torstaihin eri ajankohtina, joten varmasti monella on mahdollisuus löytää itselleen sopiva tunti. Tai käydä vaikka kolmena päivänä peräkkäin, vaikka tietysti rajansa kaikella, myös tässäkin kehon ja mielen ihmelajissa. 😉

Heräsin tänään oloni viimeaikaisesti tuttuun tapaan rauhattomana, levottomana sekä ahdistuneena. Malttamattomuuttani odotin kovasti, että pääsisin jo lähtemään Yrjönkadulle, kohti tuntia jossa voisin varta vasten yrittää saada ylivilkkaan olotilani ja mieleni edes yhden tunnin ajaksi rauhoitettua. Sillä sitä jooga on, rentoutumista, itseensä sisäänpäin kääntymistä ja kuuntelua sekä maatumista hetkeksi tyystin vallitsevaan ja ainoaan merkitykselliseen hetkeen, nykyhetkeen. Jooga palvelee siis kaikkea sitä, joka on meinannut olla minulta hukassa viime päivinä.

Saapuessani paikalle piristyin välittömästi tilasta jossa tunti pidettäisiin. Iso, avara ja raikkaasti valaistu sali. Koin heti oloni virkeämmäksi ja taas asteen verran innostuneemmaksi siitä, että pian pääsisin rentoutumaan. Keskittymään ihan vain itseeni. Aikaisemmin en ole käynyt Yrjönkadun tunneilla, joten myös uuden paikan ja vetäjän koskemattomuus saivat minut uteliaaksi. Asettauduin aloilleni odottelemaan.

Kuten ehkä tiedättekin niin joogassa painotetaan juurta jaksaen kahta asiaa: oman kehon kuuntelua ja siihen keskittymistä, sekä hengitystä. Hengitystä. Hengitystä. Ja hengitystä! Mitä on hengitys ja hengittäminen, mistä se lähtee ja mistä se kulkee, miten hengitys ja ilma kehosta vapautetaan.
Tunti mielestäni alkoi hyvin. Asettautumalla risti-istuntaan matolle, sulkemalla silmät ja keskittymällä. Jälleen kerran pidin tunnin vetäjästä. Hänestä huokui tietty henki. Tasapainoisuus ja levollisuus, sekä raikkaus. Tämäkin jo itsessään rauhoitti minua. Sai oloni mukavaksi, olin kotonani. Hän ohjeisti meitä hiljentymään itseemme. Kuuntelemaan ja seuraamaan hengitystämme. Kuuntelemaan koko tunnin oman temppelirakennelmamme, kehomme, tuntemuksia. Kuten muissakin lajeissa myös joogassa on olennaista muistaa olla kropallensa suojeleva ja hellä, tehdä juuri niin kuin parhaalta tuntuu.

Hengitysharjoituksen jälkeen aloitimme itse asanat. Riippuen omista jooga-taustoista sekä liikunnallisuudesta voi tämä hyvin kissamaisin elkein taituva mielen ja kehon jumppaharjoitus tuntua aika monimutkaiseltakin vääntämiseltä. Joogassa nimittäin vaaditaan tasapainoa sekä kehontuntemusta. Ulkoapäin kaikki voi myös näyttää kevyeltä ja helpoltakin, mutta mikä joogan hienoudessa on ehdotonta niin sen lihasvoiman esilletuominen! Toiset asanoista nimittäin todella voivat olla fyysisesti raskaita. Kuten itsellenikin haasteelliseksi osoittautunut osio, jossa käsivoimilla oli merkityksensä… Näin fyysisen haasteellisuutensa ansiosta jooga laittaa myös veren kiertämään ja hien virtaamaan. Eli tylsää ei tule sillä keskittyä täytyy niin liikkeeseen kuin hengittämiseenkin koko tunnin ajan.

En kuitenkaan tarkoita, että jooga olisi missään nimessä pakonomaista kontrollointia ja työstöä siitä, että muistaa juuri oikeassa kohtaa hengittää sisään ja ulos, jotta liike ja hengitys olisivat balansissa ja paras ja notkein lopputulos taattu. Jekku, miksi tunnin jälkeen voit tuntea olosi vapautuneeksi ja tietoiseksi siitä mitä olet ja missä juuri sillä hetkellä on siinä, että unohdat käytännössä kaiken muun kun keskityt vain itseesi ja sinulle luontevaan tapaan tehdä liike.

Mikä sitten oli minun fiilikseni tunnin jälkeen? Jo tunnin aikana tunsin fyysisyyden vaikutuksen. Sillä en ollut ravinnut itseäni oikeastaan lainkaan ennen tuntia ja jo muutenkin heikon lihasvoimani myötä oli oloni jokseenkin läpikäyty. Olin uupunut, mutta rennompi kuin tunnille tullessani. Huomasin kylläkin, että jooga Yrjönkadun tunnilla ei sujunut minulla samalla tavalla kuin tiistain tunneilla. Joogatessa koen kuitenkin saavani hyvän mahdollisuuden harjoitella keskittymistä. Keskittymistä itse siinä vallitsevaan hetkeen sekä omaan itseeni. Joskus oman kehon kuuntelu on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Vaikka jooga onkin joogaa, ja siihen yhdistetään henkinen yhteys itseensä niin siitä huolimatta on kyse liikunnan muodosta. Eikä liikunnan kuuluisi muuta kuin vaalia kehoamme. Kaikkia tällaisia taitoja voimme oppia näiden tuntien kautta, oppia oivaltamaan keitä oikeastaan me ihmisolennot olemmekaan… 🙂 Itselläni on varmasti suunnitelmissa taas taivuttaa itseni jooga-asanoihin kun vain mahdollisuus sille aukenee! Viime postauksestani on aikaa, ja tämä on vasta toiseni, sillä tällä hetkellä mahdollisuuteni käydä NYT-liikunnassa on valitettavasti rajallinen. Mutta aina seuraavaan kertaan!

Vielä lopuksi tahtoisin kiinnittää huomiota sukupuolijakaumaan esimerkiksi tämän päivän tunnilla. Nimittäin miehet! Jos suinkin vain olette kiinnostuneita tulla hoitamaan kehoa ja henkisyyttänne niin sekaan vain! 🙂 Usein nämä tunnit saatavat olla tyttövoittoisia, mutta niin se minäkin aikanani painelin NYT-liikunnan nyrkkeilytunnille ainoa naisedustajana ja vedin homman ihan pokkana loppuun asti…

-Iksa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *