Pelin pyörteissä maanantai-illat ➡ Ultimate!

Tämänkin ultimatekerran jälkeen yhdeksältä illalla hallista lähti punaisia hymynaamoja – ei yhtäkään mökönaamaa! Se kertoo jo paljon.

Tällä kertaa jo 27 pelaajaa keränneellä ultimate-tunnilla hikoillaan, rehataan ja riemuitaan! Ultimatessa saa rehata käyttäen kaiken voimansa ja energiansa. Tiimien kesken on ollut erittäin hyvä yhteishenki. Ultimate onkin joukkuelaji, jossa ilman kavereita yksikään maali ei onnistu eikä peli etene.  Siksi onkin hyvä, että puhalletaan yhteen hiileen.

Suuri osallistujamäärä ei ole haitannut pelinkulkua ollenkaan (eli jos kiinnostaa, sekaan vain!). Tekonurmikenttä laitetaan tötsillä puoliksi, jakaannumme neljään joukkueeseen. 7 vastaan 7 on aika paljon, muttei liikaa. Mikä parasta, kenenkään ei tarvitse kyyhöttää vaihtopenkillä!

Joukkue kerääntyy aina oman maaliviivansa taakse pelin alussa. Avausheiton jälkeen lähdetään liikkelle.

Tunnit aloitetaan heittelemällä frisbeitä pareittain, haetaan tuntumaa frisbeeseen ja heittoihin. Voi myös harjoitella uusia heittoja, esimerkiksi kokeilla kämmenheittoa yleisemmän rystyheiton sijasta. Sitten siirrytään ryhmiin, jakaannutaan tötsille harjoittelemaan erilaisia kuvioita. Juostaan, tehdään käännöksiä, heitetään kaverilta kaverille. Lämmittelyn jälkeen siirrytään pelaamaan.

Ultimatessa perusideana on edetä kentällä heittelemällä kiekkoa omille joukkuekavereilleen, tavoitteena saada se vastustajan maalialueelle. Maaliin ei riitä, että saa kiekon maalialueelle, vaan oman joukkuekaverin pitää saada kiekko kiinni maalialueella. Kun ja jos kiekko putoaa maahan, vuoro siirtyy vastustajalle. Keikko kädessä ei saa liikkua, mutta heittojen välillä saa ravata hullun lailla etsien uutta paikkaa lähempää maalialuetta. Vastavuoroisesti jos kiekko onkin toisella joukkueella, voi yrittää estää heitä saamasta syöttöjä kiinni. Frisbeen saa blokata ilmasta alas, eteen saa juosta ja kiinni yritetään ottaa aina kun kiekko on ilmassa.

Vaikka frisbee urheiluvälineenä olisi vieras tai vaikket olisi koskaan pelannut ultimatea, rohkaisen silti tulemaan mukaan. Voihan sitä tulla kuikuilemaan tätä lajia edes sen yhden kerran. Saatat kuitenkin jäädä koukkuun ja ihastua uuteen lajiin! Näin kävi minulle. Ensimmäisten kertojen jälkeen olin kyllä aika pettynyt, mutta se johtui siitä, että olin turhautunut itseeni. En kuitenkaan halunnut luovuttaa. Joka maanantai-ilta raahauduin Myllypuroon ultimateilemaan. Olihan siellä kuitenkin kavereitakin. Kerta kerran jälkeen frisbee tuli tutummaksi ja peli alkoi sujua paremmin. Nyt ultimate on yksi lempilajeistani!

Tuu tsekkaa meno paikan päälle! ^.^ Maanantaisin kahdeksalta!

-Lila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *