Circuit-tutinat tiistain kunniaksi

Kävin tiistaina ensimmäistä kertaa kokeilemassa NYT-liikunnan circuit-treeniä. En ole aikaisemmilla kerroilla uskaltanut, sillä olin kuullut että se on voi niin kamalan rankkaa ja samaan aikaan oli sulkapallo, johon minulla itselläni oli matalampi kynnys. Tiistain sulkapallo on kuitenkin usein ihan täynnä ja tänään pelikaveri oli vähän hakusessa, joten suunnistin vihdoin kauan pohditulle circuit-tunnille.

Circuit järjestetään Itäkeskuksen uimahallilla. Se on lähellä Itäkeskusta, johon pääset kaikilla mahdollisilla busseilla ja metroilla. Ei siis vaikeassa paikassa mitenkäänpäin! Uimahallille marssitaan kuin uimaan oltaisiin menossa, vaatteetkin voi vaihtaa samassa pukuhuoneessa, mutta uimapuvun sijaan laitetaankin vain jumppatrikoot. Käytävän päädyssä on kuntosali, mutta naisten pukuhuoneen ja kuntosalin välissä on ovi, joka avautuu klo 15 circuittaajille.

Olin ilahtunut, kun ohjaajana oli NYT-liikunnan Ville. Ville on positiivinen ja energinen kaveri ja tiesin, että Villen kanssa tiukkakin treeni onnistuu rennolla meiningillä. Paineet siitä, että circuit olisi kamalan rankkaa ja kuolettavaa omille pikku lihaksille, hälvenivät ilmaan. Totta kai tässäkin lajissa, niin kuin jokaisessa muussakin, tehtäisiin treeni omien voimien mukaan ja omaa kehoa kuunnellen.

Alkulämmittelynä muun muassa ravattin ympäri salia, heiluteltiin käsiä, potkittiin jalkoja peppuun ja laukattiin sivuttain. Sitten kepeistä tehtiin lattialle rata tikkaiden tapaan. Jos tikastreeni on tuttua, tiedät mitä seuraavaksi tapahtuu. Itse tutustuin tikkaisiin jenkkifutiksessa. Tykkään tikastreenista hurjana, vaikka (tai ehkä juuri siksi) se saakin jalat hapoille joka kerta! Tikkaita, tai tässä tapauksessa keppien väliä, ravataan niin nopeasti kuin pystyy aina tietyn verran askelia yhdessä ruudussa. Sitä on hankalaa selittää, joten tulehan paikalle katsomaan, että mitäs ihmettä. Alkulämmittelyssä myös mentiin salia päästä päähän muun muassa mittarimatomeiningillä.

Alkulämmittelyn jälkeen alkaa itse treeni. Treeni toteutettiin niin, että ympäri salia oli 12 eri pistettä. (Vähän niin kuin pikkuisena sitä kierteli lastentapahtumissa eri rasteilla! Sama meininki, rankemmat rastit.) Rastit koostuivat kaikenlaisista lihaskuntoliikkeistä. Oli kahvakuulaa, hauiskääntöä, tasapainottelua, hyppelyä, vatsalihaksia… Kaikenlaista. Vatsalihaksetkaan eivät olleet perus istumaanylösnousua, vaan toteutettiin jumppapallon avulla.

Ensimmäisellä rastilla noustiin penkin päälle ja alas. Tuntuu reisissä ja pakaroissa. 2. rastilla oli tikkaat. 3. rastilla heiluteltiin sitä-semmosta-vipua (mikä sen oikea nimi sitten lieneekään). Siinäkin pitää pitää kroppa tiukkana, että onnistuu. Kyllä siinäkin lihakset jännittyivät ja saivat kyytiä, vaikka sainkin tämän nyt kuulostamaan äärimmäisen epäilyttävältä 😅 4. rastilla paperilautaset päkiöiden alla (punnerrusasennossa) tehtiin samanlaista liikettä, kuin vuorikiipeilijässä, mutta liu’uttaen jalkoja lautasten avulla. Hyvin liukui ja juuri siksi olikin täys työ pitää kroppa tiukkana, ettei lysähdä. 5. rastilla nojattiin käsikahvojen(??) avulla takakenossa ja nostettiin koko kroppaa aina ylös. Tätäkään en osaa kuvailla vähempää epämääräisemmin, mutta kuva puhukoon puolestaan! 6. rastilla oli etuheilautus kahvakuulalla. Vaihtoehtoisesti jotain muuta, jota en muista 😀 7. rastilla kierittiin kahvakuulan kanssa selällään ja ponnautettiin itsemme kyykkyyn. 8. rastilla hypittiin steppilaudan ylitse puolelta toiselle. 8. rastilla tehtiin hauiskääntöä tangolla. 9. rastilla hypittiin punnerrusasennosta kyykkyyn ja kyykystä ylös. 10. rastilla heilautettiin itseämme kahden tuolin välissä. Ensin eteen ja sitten taakse. Liike oli haastava, muttei mahdoton! Maahan osuttiin vain edessä ja takana, mutta ei tietenkän heilautuksen aikana. 11. rastilla tehtiin vatsalihaksia jumppapallon avulla. Siirrettiin jumppapalloa jalkojen välistä käsien väliin. 12. rastilla nosteltiin käsipainoja.

Tässä vain tämän kerran pisteet. Circuitissa mahdollisuudet ovat loputtomat ja Ville keksii vaihtelevaa ohjelmaa tunneille.

Vaikka hauiskäännöt ja muut lihaskuntotreenit saattavat tuntua tylsiltä, niin voin vakuuttaa, että tylsää ei ollut. Minuutin välein vaihtuu liike, joten yhteenkään ei ehdi kyllästymään. Lisäksi se on äärettömän rankkaa, kun koko ajan tehdään ja monipuolisesti! Ja vielä kaiken lisäksi, se oli hauskaa. Vaikka itsekin etenin ”radalla” naama punaisena ja vakavalla ilmeellä (se johtui keskittymisestä, huhhei mikä treeni hei), nautin olostani. Oli hyvä ilmapiiri, soi energinen musiikki, eikä yhtäkään rastia tarvinnut hirvittää. Olin aluksi muutaman rastin kanssa aika hukassa, mutta Ville näytti heti miten homma toimii. Hän kannusti ja auttoi, jos ei ihan sujunut tai saanut kiinni jostain. Käsipainopisteelle hän toi minulle pienemmän painot, kun huomasi, etten selviä 😅 Ja niin kuin aluksi jo sanoinkin, että tiukankin treenin voi tehdä rennolla meiningillä, niin se on aivan totta! Jokainen tekee parhaansa ja hikeä pukkaa, mutta silti ilmapiiri ei ollut mitenkään kireä, eikä ollut suorituspaineita. Tarkoituksena oli vain saada hyvä treeni ja hyvä mieli! Ja siinä kyllä onnistuttiin.

Lopuksi oli vielä loppuvenyttely. Vähän palauteltiin lihaksia treenin jälkeen. Osa venytyksistä tehtiin kepin kanssa, osa ilman. Venyttelyn jälkeen koko kroppa oli rentona. Mikä onkaan parempi tunne kuin lähteä treenistä rentoutuneena ja hyvällä fiiliksellä? Sekä tietäen, että on huhkinut kunnolla ja kaikkensa antanut?

Seuraavat tiistait olen töissä, mutta heti kun olen kynnelle kykenevä, olen varmasti taas mukana circuitissa huhkimassa!

 

-Lila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *