Myllypuromaanantai

(Lajit: säbä, koris, ultimate)

Kukapa meistä ei olisi odottanut NYT-liikunnan alkua lomatauon jälkeen? Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka kentillä näkyi niin uusia kuin vanhojakin naamoja. Uudet ihmiset tulivat ennakkoluulottomin mielin mukaan, kysyivät reippaina ohjaajilta ja toisiltaan neuvoja, huikea asenne! Vanhat tutut tiesivät jo kuinka homma toimii, ottivat uusia ihmisiä vastaan ja juttelivat toisilleen.

SÄBÄ

Itse olin viettänyt maanantaita edeltäneen yön bussissa. 12 tuntia kahden penkin tilaan käpertymistä, joka pysäkillä valojen renkutusta ja ohikulkumatkalla aina joku jengistä tönäisi päätäni. Hääppösillä koiranunilla lähdin kuitenkin heti aamupäivästä katsomaan, mikä meininki NYT-liikunnan säbässä oli.

Vaikken ollut syönyt kuin omenan ja vaikka olin nukkunut huonommin kuin yleensä, piristyin hurjasti heti Liikuntamyllyssä kun tutut säbäkasvot tulivat vastaan. Me juttelimme ja nauroimme, koikkelehdimme kentille kellon näyttäessä tasaa ja olimme heti yhtä. Tuikituntemattomatkin olivat, me olimme, sillä muodostimme tiimin. Tiimissä pärjätään yhdessä, ei omin voimin egoilemalla.

Enemmän pelanneet kannustivat myös muita.

Vaikka olen itse aiemmin pelannut, olen silti sählä. Onneksi niinä kertoina kun edes vahingossa onnistuu sohasemaan mailalla oikeaan kohtaan, ja pelikaveri huutaa heti kehun perään, tulee paremmalle mielelle. Vaikka huitaisin mailan aina pallon ohi tai pallon maalin ohi – niin kauan kun jatkoin maalille juoksemista, niin kauan kun hain paikkaa, johon oli hyvä syöttää – minulle syötettiin.

Meissä kaikissa, hutiluksissa ja sählissäkin, on toivoa. Se toivo suurenee kerta kerralta, ja joka kerran jälkeen, ainakin vähän, oppii lisää ja tulee paremmaksi. Aluksi voi olla vaikea hahmottaa, missä se pieni reikäinen muovipallo lentelee, suhahtelee aina vain ohi ja että miten sen muka saa vangittua omaan lapaansa. Mutta kyllä se siitä.

Ja sitä paitsi, liikunnan ilo on tärkeintä! Sählystä lähtee joka kerta kasvot punaisina, aivan hiestä märkänä ja hyvillä mielin.

Ja säbä-prot, olen niin maan kiitollisin siitä, ettette te ole vieläkään turhautuneet tai kääntäneet selkiänne meille taidon vähäosaisimmille. Peli pysyy hyvin kasassa, kun pelaamme tiiminä, niin huiput kuin vähän heikommatkin yhdessä!

Seuraavassa sählyssä nähdään, ka-tsinga-ling, maanantaina kello kolmetoista!

KORIPALLO

Ja mikä tulee säbän jälkeen? Mitä tapahtuu kun kello lyö kaksi ja sählykenttä tyhjenee?  Oranssi pallo pomppii kentälle ja sen perässä lauma nuoria! Koripallo totta kai.

Itse en ainakaan malta lähteä säbän jälkeen Liikuntamyllystä yhtään minnekään, kun seuraava laji tuodaan nenän eteen.

Monilla koripallo jää peruskoulun mukana taakse, ellei sitä ihan harrastamalla harrasta. Onneksi NYT-liikunta on nostanut koripallon taas eteemme, ja voimme käydä maanantaisin virkistämässä muistiamme siitä, kuinka tämän oranssin kimpaleen saikaan sukkana sisään. Itsellänikin oli monen vuoden tauko, ennen kuin kesällä kokoonnuimme NYT-liikunnasta jääneen tavan mukaisesti keskiviikkoisin Herttoniemeen. Minulle vielä-silloin-tuntemattomat kaverit neuvoivat ja tsemppasivat, kun huomasivat minun olevan vähän hukassa. En uskaltanut kuljettaa palloa ollenkaan, pyrin vain paniikissa viskaamaan sen johonkin suuntaan – toivon mukaan omalle joukkuekaverille. Tilanne tästä on jo nyt parantunut paljon. Harjoittelulla on siihen vaikutusta, mutta myös kavereilla, jotka jaksoivat huudella minulle paikan hakemisesta, rohkeasti etenemisestä, siitä kuinka ”pallo on sun” ja ”mee ihan rauhassa”.  Kun höntsä meni väsyneeksi, hypimme toistemme reppuselkiin, vaikkei sieltä saanut sen paremmin koria kuin katkoakaan.

Parasta koripallotunneissa on totta kai pelaaminen, vaikka alussa aina heitelläänkin, ihan siltä varalta, jos joku haluaa vähän kokeilla koripallotuntumaansa. Suurin osa tunnista menee kuitenkin ihan täysin pelin huumassa.

Haastan teistä jokaista, olit sitten pitkä tai pätkä, mestari tai tunari, tulemaan mukaan NYT-liikunan koripallotunnille!

PS. Bongaa mut joko batman-housuista, repesorsapökistä tai pupupaidasta, ja tuu sanomaan moi! (Näillä nimillä koripallovalmentajakin minut muistaa ”puputyttö”, ”batman” ja ”repesorsa”.) Badumz, säbän jälkeen nähdään!

ULTIMATE 

Jos et koripallonkaan jälkeen päässyt Myllypuroa pidemmälle, tai satuit eksymään uudestaan paikalle, Liikuntamyllystä parin hallin päässä on Pallomylly, jossa pelataan tällä kertaa, ei pallon, vaan frisbeen kanssa!

Ultimate on kerännyt maanantai-iltasin suunnilleen kahdenkymmenen hengen iloisen innostuneen porukan tekonurmelle heittelemään frisbeitä. Joka tunnin alussa palautetaan mieliin frisbeen heittelytekniikka ihan vain hetken viskomisella. Usein kentälle jakaannutaan sopivin välein parin kanssa heittelemään. Kukin saa ottaa itselleen sopivan välimatkan. Osa heittelee  pitempiä heittoja, osa vähän lyhyempiä. Alkuun kuuluu myös lämmittelysysteemi, jonka ohjaaja Suski saa aina jotenkin päin toimimaan. Jakaannutaan tötsille ja  ”heitä sä tosta tonne ja sit se heittää siitä sinne”. Ja niin me heittelemme, tulemme tutuksi toisillemme, ja pääsemme frisbeen makuun ennen kunnon pelin aloittamista.

Ohjaaja tarkkailee alkutunnin taitojamme, tunteekin meistä jo suurimman osan ja osaa jakaa (useinmiten) meidät tasaväkisiin joukkueisiin. Hän kannustaa kentän laidalla. Jos peli ei sitten kuitenkaan suju ja toiset ottavat vain turpaan, vaihdetaan taas vähän porukkaa. Ultimatessa pituudella on hyötynsä, kuten koripallossakin, mutta kyllä me lyhyemmätkin pärjäämme!

Ultimate alkaa avausheitolla, heitetään tykkiheitto kentän toiseen päähän ja sitten lähdetään juoksemaan. Jengi hajaantuu kuin lauma nälkäisiä hyeenoja kiekkoparan kimppuun. Saa hyppiä, saa tehdä katkoja, huitoa kiekkoa maahan kesken lentoradan, mutta – niin kuin jo pienenä opetettiin – ei saa ottaa kädestä (eikä lyödä toista tai mitä näitä nyt oli, kaikki hyvin kun muistat mitä äiti opetti 3-vuotiaana🙄). Kun joukkoe ykkönen pudottaa kiekon, joukkoe kakkonen jatkaa. Piste pamahtaa, kun joukkoe saa kiekosta kopin oman maalialueensa sisäpuolella. Häviäjäjoukkoe juoksee kentän toiseen päähän ja sitten (ne nälkäiset hyeenat ovat irti) taistellaan toisesta pisteestä. Ultimatessa haetaan paikkaa, ollaan ärsyttäviä takiaisia häiriten vastustajien peliä, kipitetään karkuun, puolustetaan omalla maalialueella, hyökätään (hyeenat) vastustajan maalialueella, loikitaan katkoja peliin ja huudellaan kaverille että täällä mä oon!

Voin myöntää parin ensimmäisen kerran jälkeen olleeni pettynyt itseeni ja omaan keikkokäyttäytymiseeni. Mutta kolmannella kerralla laji lähti jo käyntiin vähän paremmalla menestyksellä ja joka kerta sitä pärjää vähän paremmin mukana!

Haluaisin ihan oikeasti nähdä sut kekkuloimassa sen kiekon perässä meidän lisäksi! Se on hauskaa ja tiimihenki on parhaimmillaan! Puhalletaan yhteen hiileen, syötellään toisillemme ja viedään kiekko maaliin asti. Häviäjät juoksee, hah, me voittajat huilitaan sillä aikaa.

Tuntuntuu, mä vähän petyn jos ei ens maanantaina nähä! 🙊 Kello 20, Pallomylly is the place to be!

PS. Seuraavaan tekstiin saatte kuvia mukaan, nyt on kyllä ihan  köyhä menestys niiden puolesta. Antakaa anteeks, jooko.

-Lila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *